Mitä Scope 3 -päästöt ovat? 15 kategoriaa selitettynä

Olet aloittamassa päästölaskennan ja törmäät jatkuvasti termiin Scope 3. Listaa kategorioista löytyy englanniksi, mutta selkeä suomenkielinen jäsennys puuttuu. Alta löydät 15 Scope 3 -kategoriaa yksi kerrallaan, esimerkein ja GHG-protokollan logiikan mukaisesti.

Mikä Scope 3 on

Scope 3 kattaa kaikki yrityksen epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt, jotka syntyvät arvoketjussa mutta eivät yrityksen omissa tiloissa (Scope 1) eivätkä ostetussa energiassa (Scope 2). Se on määritelty GHG Protocol Corporate Value Chain (Scope 3) Standardissa. Käytännössä tämä tarkoittaa kymmeniä päästölähteitä toimittajien tuotannosta myytyjen tuotteiden käyttöön.

Upstream vs downstream, mistä jako tulee

GHG-protokolla jakaa Scope 3:n 15 kategoriaan, jotka jaetaan kahteen ryhmään. Upstream-kategoriat (1–8) koskevat yrityksen ostoja ja toimintaa ennen myyntiä, eli arvoketjun yläpäätä. Downstream-kategoriat (9–15) koskevat myytyjen tuotteiden ja palveluiden vaikutuksia myynnin jälkeen.

Jako auttaa hahmottamaan, missä yrityksen vaikutusmahdollisuudet ovat. Upstream-päästöjä voidaan vähentää toimittajavalinnalla, hankintapolitiikalla ja materiaalitehokkuudella. Downstream-päästöihin vaikutetaan tuotesuunnittelulla, käytön energiatehokkuudella ja kierrätettävyydellä.

Upstream-kategoriat 1–8

1. Ostetut tavarat ja palvelut. Kaikki yrityksen ostamat tuotteet ja palvelut: raaka-aineet, komponentit, ulkoiset palvelut, ohjelmistolisenssit, markkinointi. Tämä on usein suurin yksittäinen Scope 3 -kategoria. Esimerkki: suomalainen koru- tai vaatebrändi, jonka tavarantoimittajat valmistavat tuotteet ulkomailla.

2. Pääomahyödykkeet. Pitkäaikaiset hankinnat: koneet, laitteet, kiinteistöt, ajoneuvot. Eroaa kategoriasta 1 sillä, että pääomahyödykkeet kirjataan taseeseen ja niiden päästöt lasketaan hankintavuonna kokonaan. Esimerkki: konepaja, joka investoi uuteen CNC-koneeseen.

3. Polttoaine- ja energiaperäiset päästöt, joita Scope 1/2 ei kata. Ostetun energian ja polttoaineiden tuotannon päästöt, kuten sähkön siirtohäviöt ja polttoaineiden well-to-tank -päästöt. Esimerkki: maakaasun käytön Scope 1 -päästöt lasketaan polttamisesta, kategoria 3 kattaa kaasun tuotannon ja kuljetuksen.

4. Ylävirran kuljetus ja jakelu. Yrityksen ostamien tuotteiden kuljetus toimittajalta omaan varastoon tai myymälään, kun yritys maksaa kuljetuksen. Esimerkki: maahantuoja, joka tuo tuotteita Aasiasta ja maksaa rahdin.

5. Toiminnassa syntyvä jäte. Yrityksen oman toiminnan synnyttämä jäte ja sen käsittely (kaatopaikka, poltto, kierrätys). Esimerkki: ravintolaketju, jossa syntyy ruokahävikkiä ja pakkausjätettä.

6. Liikematkustus. Henkilöstön liikematkat: lentomatkat, junat, autovuokrat, hotellit. Esimerkki: konsultointiyhtiö, jonka asiantuntijat matkustavat asiakasprojekteissa.

7. Työmatkaliikenne. Henkilöstön päivittäiset matkat kodin ja työpaikan välillä. Etätyö vähentää tätä kategoriaa. Esimerkki: toimistovaltainen yritys, jossa työntekijät tulevat omilla autoilla.

8. Ylävirran vuokratut hyödykkeet. Yrityksen vuokraamat hyödykkeet (toimitilat, ajoneuvot, laitteet), joiden energiankäyttö ei ole jo Scope 1/2:ssa. Esimerkki: leasing-autoja käyttävä myyntiorganisaatio.

Downstream-kategoriat 9–15

9. Alavirran kuljetus ja jakelu. Myytyjen tuotteiden kuljetus asiakkaalle, kun asiakas maksaa kuljetuksen. Esimerkki: valmistaja, joka myy tuotteet tehtaan portilla ja jakeluyhtiö hoitaa kuljetuksen loppuasiakkaalle.

10. Myytyjen tuotteiden jatkojalostus. Yrityksen myymien välituotteiden jalostus loppukäyttäjälle päätyväksi tuotteeksi. Esimerkki: terästehdas, jonka levyistä autoteollisuus valmistaa autoja.

11. Myytyjen tuotteiden käyttö. Päästöt, jotka syntyvät kun asiakas käyttää myytyä tuotetta. Erityisen suuri kategoria energiaa kuluttavilla tuotteilla. Esimerkki: lämpöpumppuvalmistaja, jonka tuotteet kuluttavat sähköä koko elinkaaren ajan.

12. Myytyjen tuotteiden elinkaaren loppu. Tuotteen hävittäminen, kierrätys tai uudelleenkäyttö käyttöiän päätyttyä. Esimerkki: huonekaluvalmistaja, jonka tuotteet päätyvät polttoon tai kaatopaikalle.

13. Alavirran vuokratut hyödykkeet. Yrityksen omistamat hyödykkeet, jotka on vuokrattu toiselle yritykselle. Esimerkki: kiinteistösijoittaja, jonka vuokraamissa toimistoissa kuluu sähköä ja lämpöä.

14. Franchising-toiminta. Franchising-antajan vastuu franchise-yrittäjien Scope 1+2 -päästöistä. Esimerkki: ravintolaketju, joka toimii franchising-mallilla.

15. Sijoitukset. Sijoitettujen pääomien tuottamat päästöt, ensisijaisesti rahoituslaitoksille (financed emissions). Esimerkki: pankki, joka lainoittaa teollisuusyrityksiä.

Mitkä kategoriat ovat olennaisia juuri sinulle

Kaikkien 15 kategorian täysi laskenta on harvoin järkevää. GHG-protokolla edellyttää, että olennaiset kategoriat tunnistetaan ja olennaisuus perustellaan. Tyypillisesti 3–6 kategoriaa kattaa yli 90 % Scope 3 -päästöistä.

Kauppa ja maahantuonti. Painopisteet: kategoria 1 (myytävät tuotteet), kategoria 4 (logistiikka) ja kategoria 12 (tuotteen elinkaaren loppu).

Palveluyritys. Painopisteet: kategoria 1 (ostetut palvelut, ohjelmistot, toimitilavuokrat), kategoria 6 (liikematkustus) ja kategoria 7 (työmatkaliikenne).

Valmistava teollisuus. Painopisteet: kategoria 1 (raaka-aineet), kategoria 4 (raaka-ainekuljetukset) ja kategoria 11 (tuotteen käyttö, jos energiaa kuluttava).

Rakennustuotevalmistaja. Painopisteet: kategoria 1 (raaka-aineet), kategoria 2 (pääomahyödykkeet) ja kategoria 12 (rakennuksen elinkaaren loppu, kun tuote päätyy rakennukseen).

Rahoitus- ja sijoitustoiminta. Painopiste: kategoria 15 (financed emissions). Tämä on tyypillisesti yli 95 % rahoituslaitoksen päästöistä.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on Scope 3?

Scope 3 on GHG-protokollan mukainen luokka, joka kattaa kaikki yrityksen epäsuorat päästöt arvoketjussa lukuun ottamatta ostettua energiaa (joka on Scope 2). Käytännössä tämä tarkoittaa toimittajien päästöjä, myytyjen tuotteiden käyttöä ja kaikkea siltä väliltä.

Pitääkö kaikki 15 kategoriaa laskea?

Ei. GHG-protokolla edellyttää olennaisten kategorioiden raportointia ja olennaisuuden perustelua. Useimmilla yrityksillä 3–6 kategoriaa kattaa yli 90 % päästöistä. Rajaukset pitää dokumentoida läpinäkyvästi.

Mikä kategoria on tyypillisesti suurin?

Useimmiten kategoria 1 (ostetut tavarat ja palvelut) on suurin. Poikkeuksia: energiaa kuluttavien tuotteiden valmistajilla kategoria 11 (myytyjen tuotteiden käyttö) voi olla suurempi, ja rahoituslaitoksilla kategoria 15 (sijoitukset) dominoi.

Onko kategoria 15 (sijoitukset) kaikilla?

Ei. Kategoria 15 on relevantti ensisijaisesti rahoituslaitoksille, sijoitusyhtiöille ja yrityksille, joilla on merkittäviä rahoituksellisia sijoituksia. Tavallisella valmistavalla pk-yrityksellä se on harvoin olennainen.

Mistä saa toimialakohtaiset päästökertoimet?

Yleisimmät lähteet ovat EXIOBASE ja US EEIO (spend-based), Ecoinvent ja DEFRA (tuotekohtaiset kertoimet) sekä GHG Protocol Scope 3 Calculation Guidance. Suomalaisia lähteitä on rajallisesti, joten kansainvälisiä tietokantoja käytetään yleisesti.

Mitkä Scope 3 -kategoriat ovat olennaisia sinulle?

Maksuttomassa kartoituksessa käymme läpi toimialasi tyypilliset hotspotit ja ne kategoriat, jotka kannattaa laskea ensin.

Varaa 30 min kartoituspuhelu · Tutustu päästölaskentaan