Spend-based vs activity-based, Scope 3 -laskentamenetelmät vertailussa

Aloitat Scope 3 -laskennan ja kohtaat välittömästi metodikysymyksen: lähdetäänkö liikkeelle taloushallinnon hankintaeurojen ja toimialakertoimien yhdistelmästä (spend-based) vai etsitäänkö jokaisesta tuotteesta fyysinen yksikkö ja tarkka kerroin (activity-based)? Tämä artikkeli vertailee menetelmiä ja kertoo, milloin kumpaakin kannattaa käyttää.

GHG-protokollan kolme menetelmää lyhyesti

GHG Protocol Scope 3 Calculation Guidance tunnistaa kolme pääasiallista laskentamenetelmää, joiden välillä yritys valitsee kategoriakohtaisesti.

Spend-based käyttää hankintojen euromäärää kerrottuna toimialakohtaisella päästökertoimella (kg CO2e / €). Nopein, karkea, vaatii vain taloushallinnon datan.

Activity-based käyttää fyysistä yksikköä (kg, MWh, tonni-km) kerrottuna tuotekohtaisella tai materiaalikohtaisella päästökertoimella. Tarkin, vaatii primary dataa tai tarkkoja toimittajatietoja.

Hybrid yhdistää molemmat: suurimmat ja olennaisimmat kategoriat activity-basena, loput spend-basena. Käytännön kultainen keskitie useimmille yrityksille.

GHG-protokolla ei aseta menetelmävaatimusta, vaan edellyttää, että käytetty menetelmä on dokumentoitu läpinäkyvästi ja perusteltu kategoriakohtaisesti.

Spend-based, nopein tapa aloittaa

Spend-based-laskenta tehdään yksinkertaisella kaavalla: hankinnan euromäärä × toimialakohtainen kerroin = päästö.

Esimerkiksi 50 000 € käytetty IT-konsultointiin × Exiobasen kerroin “Computer services” (esim. 0,15 kg CO2e / €) = 7,5 tCO2e. Sama logiikka kaikkiin hankintaeriin.

Vahvuudet: Nopea aloittaa, vaatii vain taloushallinnon ostokirjanpidon ja toimialakerrointaulukon. Antaa nopeasti kuvan kokonaisuudesta ja hot spoteista. Toimii hyvin pienille hankinnoille ja kategorioille, joista ei ole saatavissa muuta dataa.

Heikkoudet: Karkea. Päästö ei seuraa toimittajan todellisia vähennystoimia, koska kerroin on toimialan keskiarvo. Hintamuutokset (esim. inflaatio tai hankintaneuvottelut) vääristävät tulosta: sama tuote kalliimpaan hintaan näyttää suuremmilta päästöiltä.

Tyypilliset kerroinkirjastot: EXIOBASE (eurooppalainen ja globaali), US EEIO (yhdysvaltalainen), Comprehensive Environmentally Extended Input-Output (CEEIO) Yhdysvalloissa, ja toimialakohtaiset benchmark-tietokannat.

Milloin spend-based riittää: Aloituslaskenta, pienet kategoriat, kategoriat joissa primary dataa ei realistisesti ole, ensimmäinen baseline ennen tarkennusta.

Activity-based, tarkin mutta vaativin

Activity-based-laskenta käyttää fyysistä määrää ja siihen sidottua kerrointa: 10 000 kg terästä × 1,9 kg CO2e / kg = 19 tCO2e.

Vahvuudet: Tarkka. Heijastaa todelliset hankintapäätökset ja toimittajavalinnat. Vähäpäästöisemmän toimittajan valinta pienentää lukua välittömästi. Tämä on edellytys validille vähennystavoitteiden seurannalle.

Heikkoudet: Vaatii primary dataa toimittajilta tai tarkkoja tuotekohtaisia kertoimia (Ecoinvent, DEFRA, EPD-julkaisut). Datankeruu on työlästä, ja kaikkiin hankintoihin ei saada primary dataa. Voi vaatia ostokirjanpidon ja varastokirjanpidon yhdistämistä.

Tyypilliset kerroinkirjastot ja datalähteet: Ecoinvent (tuotekohtaiset LCA-kertoimet), DEFRA (BEIS:n julkaisemat kertoimet polttoaineille, kuljetuksille jne.), EPD-julkaisut (toimittajakohtaiset PCF:t), ISO 14067 -laskennat.

Milloin activity-based on välttämätön: Suurimmat kategoriat ja tuotteet, päästövähennyksiä mittaavat tavoitteet (SBTi), tarkkuusvaatimukset (CSRD, asiakaskyselyt), kategoriat joissa toimittajavalinnalla on iso vipu.

Hybrid, käytännön kultainen keskitie

Useimmat pk-yritykset eivät pysty täysin activity-basena, mutta haluavat tarkkuutta keskeisissä kategorioissa. Hybrid on tähän vastaus.

Käytännössä hybrid-malli toimii näin. Tunnistetaan 20 % hankinnoista, jotka kattavat 80 % päästöistä (Pareto). Näille tehdään activity-based primary dataan perustuen. Loppu 80 % hankinnoista, jotka kattavat 20 % päästöistä, lasketaan spend-basena.

Esimerkki valmistavasta yrityksestä:

Activity-based: Teräs, alumiini, sähkömoottorit (3 toimittajalta PCF, yhteensä noin 70 % materiaalikustannuksesta).
Spend-based: Toimistotarvikkeet, IT-palvelut, markkinointi, pienet komponentit (loput).

Tämä antaa tarkat luvut hot spoteille ilman, että jokaisen ostolaskun takana pitää olla erillinen toimittajakysely.

Esimerkki, sama hankinta, kolme laskentatapaa

Yritys ostaa 100 000 €:lla terästä toimittajalta, joka käyttää sähkömasuunia ja uusiutuvaa sähköä.

Spend-based (EXIOBASE-kerroin). “Basic iron and steel” -toimialakerroin esim. 1,2 kg CO2e / €. 100 000 € × 1,2 = 120 tCO2e.

Activity-based, toimialakerroin per kg. Hankittu määrä 50 tonnia × tyypillinen masuuniteräs 1,9 kg CO2e / kg = 95 tCO2e.

Activity-based, toimittajan PCF (matalapäästöinen teräs). Hankittu määrä 50 tonnia × toimittajan PCF 0,4 kg CO2e / kg = 20 tCO2e.

Sama ostotapahtuma, kolme erilaista lukua. Ero kertoo, miksi menetelmävalinnalla on merkitystä erityisesti silloin, kun toimittaja on oikeasti vähäpäästöinen ja haluat sen näkyvän omassa laskennassasi. Spend-based ei tee eroa.

Usein kysytyt kysymykset

Onko spend-based riittävän tarkka?

Aloituslaskennassa ja pienissä kategorioissa kyllä. Hot spotien tunnistamiseen ja ensimmäisen baseline-luvun saamiseen menetelmä riittää. Tarkempiin vähennystavoitteiden mittaamiseen, asiakaskyselyihin ja SBTi-validointiin kannattaa siirtyä activity-baseen suurimmissa kategorioissa.

Voiko spend-basedista siirtyä activity-basediin myöhemmin?

Kyllä, ja tämä on yleinen polku. Ensimmäinen vuosi spend-basena, hot spotit tunnistetaan, ja seuraavina vuosina suurimpiin kategorioihin kerätään primary dataa. Baseline pitää yleensä päivittää, kun menetelmä vaihtuu, jotta vertailtavuus säilyy.

Mistä saa toimialakohtaiset päästökertoimet?

Yleisimmät kirjastot ovat EXIOBASE (eurooppalainen ja globaali, kaupallinen), US EEIO (vapaasti saatavilla, Yhdysvallat-keskeinen), Ecoinvent (tuotekohtaiset LCA-kertoimet, kaupallinen) ja DEFRA (UK:n julkaisemat kertoimet). NGS käyttää näitä projektikohtaisesti.

Mikä menetelmä SBTi:n kannalta on paras?

SBTi hyväksyy molemmat. Spend-based on hyväksyttävä tavoitteen asettamiseen, kun primary dataa ei ole. Tavoitteen seurannassa activity-based on parempi, koska se heijastaa todellisia vähennyksiä. Suosituksena on siirtyä activity-baseen suurimmissa kategorioissa ajan myötä.

Mikä on hybrid-mallin etu?

Hybrid antaa tarkkuutta sinne missä se on tärkeää ilman, että pienistä kategorioista tehdään raskasta primary data -projektia. Käytännössä useimmissa yrityksissä 20 % hankinnoista vastaa 80 %:sta päästöistä, joten Pareto-logiikan mukainen kahtiajako on tehokas.

Kumpi menetelmä sopii teille?

Maksuttomassa kartoituksessa katsomme yhdessä, missä kategorioissa spend-based riittää ja missä kannattaa siirtyä activity-pohjaiseen primary dataan.

Varaa 30 min kartoituspuhelu · Tutustu päästölaskentaan