Scope 2: market-based vs location-based, kumpi raportoida

Sähkösopimuksen markkinointimateriaalissa lukee “100 % uusiutuvaa sähköä”, mutta verifioija ehdottaa silti satojen tonnien Scope 2 -lukua market-based-menetelmällä. Tilanne on tuttu monelle, koska Scope 2:n laskenta on harvemmin yksinkertaista. GHG Protocol Scope 2 Guidance (2015) edellyttää kahta rinnakkaista lukua, ja niiden ero voi olla kertaluokkien suuruinen.

Miksi Scope 2:lla on kaksi laskentatapaa

Vuoteen 2015 asti Scope 2 laskettiin yleensä kansallisen sähköverkon keskimääräisellä päästökertoimella. Ongelma oli, että uusiutuvan sähkön ostosopimukset eivät näkyneet luvussa lainkaan.

GHG Protocol julkaisi 2015 Scope 2 Guidance -lisäyksen, joka edellyttää yrityksiä raportoimaan Scope 2:n kahdella menetelmällä rinnakkain:

Location-based kuvaa fyysistä todellisuutta: paljonko päästöjä syntyy alueellisessa sähköverkossa, josta sähkö otetaan.
Market-based kuvaa sopimuksellista todellisuutta: minkä tuotannon yritys on ostosopimuksilla valinnut.

Molemmat luvut raportoidaan. SBTi, CDP ja useimmat verifioijat edellyttävät tätä.

Periaatteessa kyse on samasta sähköstä, joka tulee samasta seinäpistokkeesta. Ero on lähtökohdassa: location-based vastaa kysymykseen “missä päästöt fyysisesti syntyvät”, market-based vastaa kysymykseen “minkä tuotannon yritys on omilla sopimuksillaan tilannut”. SBTi-tavoitteen seurannassa juuri jälkimmäinen on käytännössä se, jolla yritys voi vaikuttaa lukuun lyhyellä aikavälillä.

Location-based, mitä se mittaa

Location-based-laskennassa käytetään alueellisen sähköverkon keskimääräistä päästökerrointa. Suomessa lähteenä on Energiateollisuus ry:n vuosittain julkaisema kansallinen kerroin tai pohjoismainen NORDIC-kerroin.

Suomen sähköverkon päästökerroin on tyypillisesti matala (alle 100 g CO2/kWh), koska vesivoima, ydinvoima ja tuuli muodostavat suuren osan tuotannosta. Ruotsi on vielä matalampi, Saksa ja Puola moninkertaisesti korkeammat.

Kaava on suoraviivainen:

Kulutettu sähkö (kWh) × verkon päästökerroin (kg CO2/kWh) = päästöt (kg CO2e)

Esimerkki: 500 000 kWh × 0,080 kg CO2/kWh = 40 000 kg CO2e (40 tCO2e).

Location-based on hyvä mittari sille, miten yrityksen toiminta vaikuttaa fyysisesti verkkoon. Se ei reagoi sopimusvalintoihin.

Market-based, mitä se mittaa

Market-based-laskennassa käytetään yrityksen ostosopimusten mukaisia kertoimia. Hierarkia on määritelty Scope 2 Guidancessa:

Toimittajakohtainen sopimuskerroin (esim. PPA-sopimus tai yrityskohtainen vihreä sähkö)
Alkuperätakuut (Guarantees of Origin), sertifioitu uusiutuva sähkö, kerroin lähes nolla
Toimittajan oma jäännösmix, jos yrityksellä on sopimus mutta ei alkuperätakuita
Maan residual mix, kaikki muu sähkö, jonka alkuperätakuita ei ole jollekulle muulle myyty

Tämä on se kohta, jossa yllätykset syntyvät. Jos yritys ei ole hankkinut alkuperätakuita, market-based-luku perustuu residual mixiin, joka on aina korkeampi kuin location-based-keskiarvo.

Residual mix, usein unohdettu osa

AIB (Association of Issuing Bodies) julkaisee vuosittain eurooppalaisen residual mix -kertoimen jokaiselle maalle. Se kertoo, mikä on jäljelle jääneen sähkön päästökerroin sen jälkeen, kun alkuperätakuilla varmennettu uusiutuva sähkö on poistettu maan kokonaisesta tuotannosta.

Suomen residual mix on tyypillisesti 200–350 g CO2/kWh, koska suuri osa Suomen uusiutuvasta tuotannosta myydään alkuperätakuina muualle Eurooppaan. Verkon location-based-kerroin on usein alle 100 g CO2/kWh.

Käytännön seuraus: jos yritys ei tee mitään sopimusvalintaa, sen market-based-luku voi olla 2–4 kertaa suurempi kuin location-based-luku.

Miten kumpi vaikuttaa raporttiin ja päätöksiin

Yksinkertainen esimerkki. Yritys kuluttaa 1 000 000 kWh sähköä Suomessa, ei alkuperätakuita.

Location-based: 1 000 000 × 0,080 = 80 tCO2e
Market-based (residual mix): 1 000 000 × 0,250 = 250 tCO2e

Jos sama yritys hankkii alkuperätakuut koko volyymille:

Location-based: 80 tCO2e (ei muutu, fysiikka samaa)
Market-based: lähes 0 tCO2e

SBTi ja CDP käyttävät pääasiassa market-based-lukua tavoitteen seurannassa, koska se reagoi yrityksen päätöksiin. Location-based pidetään mukana läpinäkyvyyden vuoksi.

CSRD-raportoinnissa molemmat luvut esitetään ESRS E1:n vaatimusten mukaisesti. Tarkemmin standardista artikkelissa GHG-protokolla pähkinänkuoressa.

Käytännön päätös vähennystoimista riippuu siitä, kumpaa lukua seurataan. Jos market-based on tavoitteen mittari, alkuperätakuiden hankinta voi pudottaa raportoidun luvun lähes nollaan ilman, että fyysinen sähkönkulutus muuttuu. Tämä on standardin mukainen ratkaisu, mutta se ei vähennä yrityksen vaikutusta verkon päästöihin. Sen vuoksi useimmat ohjeistukset (mukaan lukien SBTi) suosittelevat alkuperätakuita yhdessä energiansäästön ja PPA-sopimusten kanssa, ei niiden korvaajana.

Käytännön suositus, mistä aloittaa

1. Listaa kaikki sähkösopimukset. Toimipistekohtaisesti: kenen kanssa sopimus on, sisältyykö siihen alkuperätakuita ja millä volyymilla.

2. Pyydä kirjallinen vahvistus alkuperätakuista. Markkinointiteksti “vihreä sähkö” ei riitä. Tarvitset sertifikaattinumerot tai myyjän vahvistuksen takuiden määrästä megawattitunteina.

3. Hae location-based-kerroin oikealta vuodelta. Energiateollisuus ry:n julkaisu tai IEA:n maakohtaiset kertoimet.

4. Hae residual mix -kerroin AIB:n julkaisusta. Versioita on useita (production mix, supply mix, residual mix), käytä residual mixiä market-based-laskennan jäännösosalle.

5. Dokumentoi valinnat. Mikä sopimus on tarkalleen ottaen, kuinka monelle MWh:lle on alkuperätakuita, mikä kerroin on käytetty, miltä vuodelta. Tämä on verifioinnin keskeinen kohta.

Kaukolämmölle pätee sama periaate erikseen: jos toimittaja myy “vihreää kaukolämpöä” alkuperätakuilla, market-based-kerroin voi olla matalampi kuin verkon keskiarvo. Suomessa kaukolämmön alkuperätakuujärjestelmä on vielä kehittyvä.

Tyypilliset virheet Scope 2 -laskennassa

Vain toinen menetelmä raportoidaan. Tämä on yleisin huomautus verifioinneissa. Dual reporting on standardin perusvaatimus, ei vaihtoehto.

Verkon keskiarvo käytetään market-basedissa. Jos sopimuksellisia kertoimia ei ole haettu, käytetään virheellisesti location-based-kerrointa myös market-basedissa. Oikea kerroin on residual mix.

Alkuperätakuiden volyymi ei täsmää kulutukseen. Jos hankittuja takuita on vähemmän kuin kulutus, loppuosalle käytetään residual mixiä. Tämä jakauma kannattaa selvittää tositetasolla.

Vanha kerroin uudella vuodella. AIB ja Energiateollisuus julkaisevat kertoimet jälkikäteen. Käytä oikean tilikauden kerrointa, ei edellistä vuotta.

Toimipistekohtaisen jakauman puuttuminen. Jos yrityksellä on toimipisteitä eri maissa, kertoimet ovat maakohtaiset. Yhden keskimääräisen luvun käyttö on virhe.

Usein kysytyt kysymykset

Pitääkö molemmat luvut raportoida?

Kyllä. GHG Protocol Scope 2 Guidance (dual reporting) edellyttää sekä location-based- että market-based-luvun esittämistä. SBTi, CDP, CSRD ja useimmat verifioijat noudattavat tätä.

Onko vihreä sähkösopimus aina nolla market-basedissa?

Vain jos sopimukseen sisältyy alkuperätakuita koko volyymille ja takuut on jäljitettävissä sertifikaateilla. Pelkkä “vihreä sähkö” markkinointitekstinä ei riitä standardin mukaiseen nollaan.

Mikä on Suomen residual mix vuodelle 2025?

AIB julkaisee residual mix -kertoimet vuosittain noin kevään ja kesän vaihteessa edelliseltä vuodelta. Tarkista uusin versio osoitteesta aib-net.org. Tyypillisesti Suomen residual mix on selvästi korkeampi kuin verkon keskiarvo.

Vaikuttaako kaukolämpö Scope 2:een?

Kyllä. Ostettu lämpö ja jäähdytys kuuluvat Scope 2:een sekä location- että market-based-menetelmillä. Kertoimet saadaan toimittajalta tai kansallisista lähteistä.

Voiko market-basedissa käyttää oletusta vihreästä sähköstä ilman dokumenttia?

Ei. Ilman sertifioituja alkuperätakuita tai dokumentoitua PPA-sopimusta kerroin on residual mix. Verifioinnissa tämä on yksi yleisimmistä huomautuksen aiheista.

Epävarma, kumpi luku raportille?

Teemme Scope 2 -laskennan molemmilla menetelmillä ja varmistamme alkuperätakuiden oikean kohdistuksen. Tuloksena raportti, jonka takana voi seistä.

Varaa 30 min kartoituspuhelu · Tutustu päästölaskentaan

Lue myös

Ulkoiset lähteet: GHG Protocol Scope 2 Guidance, AIB European Residual Mix, IEA Emissions Factors.