Mitä Scope 1, 2 ja 3 tarkoittavat käytännössä
GHG-protokolla (Greenhouse Gas Protocol) on kansainvälisesti käytetyin standardi yritysten kasvihuonekaasupäästöjen laskentaan. Sen yksi keskeinen rakenne on jakaa päästöt kolmeen scope-tasoon. Jako ei ole mielivaltainen, se heijastaa sitä, missä päätösvalta päästöihin on ja kuka voi niitä vähentää.
Scope 1: Suorat päästöt
Scope 1 kattaa päästöt, jotka syntyvät suoraan yrityksen omistamista tai hallitsemista lähteistä.
Käytännössä tämä tarkoittaa:
- Omien kiinteistöjen lämmitys öljyllä tai maakaasulla
- Yrityksen omistamat ajoneuvot
- Tuotantoprosessit, joissa syntyy kasvihuonekaasuja suoraan (esim. kemianteollisuus)
- Kylmäaineet ilmastoinnista
Scope 1 on yleensä helpoin laskea, koska yritys hallitsee itse näitä lähteitä ja data on usein saatavilla suoraan.
Scope 2: Ostettu energia
Scope 2 kattaa epäsuorat päästöt ostetusta sähköstä, kaukolämmöstä tai -jäähdytyksestä.
Nämä päästöt eivät synny yrityksen omissa tiloissa, vaan energiantuotannon laitoksissa. Silti ne lasketaan osaksi yrityksen päästöjä, koska yritys on niiden aiheuttava kuluttaja.
Scope 2 -laskentaan on kaksi menetelmää: location-based (käytetään kansallisen sähköverkon keskimääräistä päästökerrointa) ja market-based (käytetään sopimuksia ja sertifikaatteja). Ero voi olla merkittävä erityisesti yrityksille, jotka ostavat uusiutuvaa sähköä.
Scope 3: Kaikki muu arvoketjussa
Scope 3 on laajin ja usein eniten päästöjä sisältävä taso. Se kattaa kaikki muut epäsuorat päästöt, joita syntyy yrityksen arvoketjussa, sekä ylävirtaan (toimittajat) että alavirtaan (asiakkaat, tuotteiden käyttö).
GHG-protokolla jakaa Scope 3:n 15 kategoriaan:
Ylävirran kategorioita (toimittajapäästöt):
- Ostetut tavarat ja palvelut
- Pääomahyödykkeet
- Energia- ja polttoainelähteisiin liittyvät toiminnot
- Ylävirtaan suuntautuva kuljetus ja jakelu
- Liiketoiminnassa syntyvät jätteet
- Liikematkustus
- Työmatkaliikenne
Alavirran kategorioita (asiakaspäästöt):
- Alavirtaan suuntautuva kuljetus
- Myytyjen tuotteiden jalostus
- Myytyjen tuotteiden käyttö
- Myytyjen tuotteiden elinkaaren loppu
- Leasing-omaisuus
- Franchising
- Sijoitukset
Ei kaikkia kategorioita tarvitse raportoida, vain ne, jotka ovat merkittäviä ja relevantteja yrityksen toimialalle.
Miksi Scope 3 on tärkeä
Useimmilla yrityksillä Scope 3 on ylivoimaisesti suurin päästölähde. Palveluyrityksellä tämä tarkoittaa usein ostettuja palveluita, tietotekniikkaa ja työmatkustusta. Tuoteyrityksellä se voi tarkoittaa raaka-aineita, logistiikkaa tai tuotteiden käyttöä asiakkailla.
Tästä syystä arvoketjut, rahoittajat ja asiakkaat ovat yhä enemmän kiinnostuneita nimenomaan Scope 3 -tiedoista. Scope 3 on se, jossa suurimmat vähennysmahdollisuudet usein piilevät.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä
Scope-jako auttaa priorisoimaan. Jos Scope 1 ja 2 ovat pienet mutta Scope 3 on suuri, resurssit kannattaa kohdistaa arvoketjuun. Jos Scope 1 on suuri, aloitetaan omasta toiminnasta.
Laskenta ei vaadi kaikkien kolmen scopen täydellistä kattavuutta heti, voidaan aloittaa merkittävimmistä ja laajentaa vähitellen.
Haluatko tietää, miltä laskenta näyttäisi teidän kohdallanne? Ota yhteyttä tai täytä kartoituslomake.